19.11.2016 Matkapakkailua

Lastenhuoneessa on vaaleansiniset tapetit, joissa on pilviä. Pistän veljenpoikani nukkumaan pinnasänkyyn ja odotan, että poika nukahtaa. Hän leikkii unileluilla, ketulla ja kalalla. Makaan viereisessä sängyssä, pidän silmiä kiinni ja leikin nukkuvaa. Ikkuna katsoo kohti järveä. Tämä oli minun huoneeni yli kaksikymmentä vuotta sitten.

 

Pojan pää on hiestä märkä kun nousen ylös ja silitän vielä poskeaan. Lapsen iho on kimmoisa, painoton. Ihmeellistä, miten kaikki se häviää meistä joku päivä. Katson ikkunaan päin ja mietin sulkeako kaihtimet. Jään päällä liikkuu sulaa vettä.

 

Keittiössä huomaan kuinka talitiaiset ovat syöneet kaikki pähkinät. Yksi sinitiainen tarkastelee menoa pää kallellaan ja menee kennolle viimeisenä. Ne lentelevät puiden luokse. Äiti kertoi, että tiaiset tekevät ikkunan tiivistevilloista talvipesiä ja sotkevat samalla parvekkeen. Ne voivat myös luulla, että on jo kevät.

 

Uuden-Seelannin reissuun on vajaa viikko. Lähden huomenna puolen päivän aikaan. Pakkaan reppua ja alan huolestua siitä mahtuvatko kaikki tavarani mukaan. Aion ottaa mukaan 40 litraisen rinkan ja käsimatkatavaroihin samankokoisen repun, jonka nyöritän remmeillä pieneksi. Käsimatkatavan maksimi paino saa olla 5kg, rinkka painaa kymmenisen. Olen tähän asti ollut vakuuttunut, että saan kaikki tarvitsemani mukaan, enkä tarvitse isompaa rinkkaa. Enää en muista mitä varsinainen rinkkani sisältää, koska se on Annalla ja alan huolehtia liikaa.

 

En ole aiemmin harrastanut gramman viilausta, mutta nyt olen antanut sillekin pikkusormen. Olen hankkinut retkeäni varten silkkimakuupussin, jonka paino lienee vain 100 g tai vastaavaa, sekä kevyen retkipyyhkeen. Niiden on kerrottu monissa yhteyksissä olevan kevyitä ja käytännöllisiä. Niiden lisäksi olen ostanut uuden, vettä pitävän ohuen takin, jonka on määrä toimia sadetakkina. En ole varma aionko ottaa mukaan sadehousuja ja merkitsen sen kysymysmerkillä listaani.

 

En sinänsä halua investoida isompaan rinkkaan, koska minulla on jo saatavilla pienempi. Ihminen tulee toimeen yllättävän vähällä. Matkan pituus ei ole myöskään suoraan verrannollinen rinkan sisältöön. Kokemuksesta tiedän, etten tarvitse puolen vuoden reissulla juurikaan enempää tavaraa kuin kahden viikon reissulla. Kysymys siis kuuluu paljonko olen valmis kantamaan mukana. Vastaus on, etten aio kantaa enempää kuin 15 kg.

 

Jos aion pitää päätöksestäni kiinni, minun täytyy olla valmis jättämään taakseni kaikki kysymysmerkilliset asiat listastani. Minun täytyy varautua siihen, että joudun merkitsemään yhä useamman tavaran ja vaatteen kysymysmerkillä. Huomaan, että aika on antanut paljon anteeksi. Olen maleksinut vanhempieni talossa kaksi viikkoa vanhoissa repaleisissa vaatteissa. Olen etääntynyt tavaroistani, enkä enää välttämättä halua raahata kolmea lempimekkoani toiselle puolelle maailmaa.

 

Juomme äidin kanssa kahvit. Veljenpoikani herää ja koputtaa itkuisena pinnasänkyyn. Yritän saada pojan ikävän muualle selailemalla Atlasta ja kertomalla, että lähden reissuun. Tajuan, että näen hänet seuraavan kerran kun hän on neljä, eikä enää mahdu pinnasänkyyn, koska on jo nyt siihen liian pitkä. Pian hän unohtaa surunsa ja astuu huoneesta keittiöön kahville äitini seuraksi.

 

Ovihaan lankku narisee kun lähden huoneesta. Niin kuin lapsena. Tätä minun tulee ikävä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *