20.11.2016-21.11.2016 Helsinki, vielä kerran

 

img_1787

Viimeisen kerran kirjoitan kotisavossa ennen lähtöäni. Äitin Marimekkoliina ja minun pinkkiläppäri sointuu hyvin yhteen.

 

Matkustan koko päivän. Herään aikaisin itkua muistuttavaan yninään, joka myöhemmin paljastuu veljenpoikani innokkaaksi kiljumiseksi. Äiti keittää minulle kahvit ja näyttää itkuiselta. Kahvi on vahvaa, juuri sellaista, jollaisena minä sen haluan, mutta johon äiti ei koskisikaan.

 

Vanhemmat asettuvat katsomaan hiihtoja ja veljenpoikani istuu kiinnostuneena isäni linnunpesässä. Puolenpäivän jälkeen isä käynnistää auton ja pakkaa laukkuni takapenkille. Olen edelleen huolissani reppuni tilavuudesta, mutta en voi sille asialle tällä hetkellä mitään ja päätän olla ajattelematta asiaa. Pihatieltä vastaan ajaa veljeni. Olen kyyristynyt sitomaan kengännauhojani enkä näe häntä.

 

Vien linja-autossa kaksi paikkaa ja toivon, ettei bussi tulisi täyteen, vaan saisin pitää valloitukseni. Matka kestää lähes yhdeksän tuntia ja kulkee Kuopion, Varkauden, Mikkelin ja Lahden kautta Helsinkiin. Alkumatka on sateista, mutta Siilijärven kohdalla alkaa sataa lunta. Se ei kestä pitkään vaan jo Varkaudessa sataa vettä.

 

Leveä savon murre täyttää koko bussin. Kuopiossa nousi kyytiin joukko parikymppisiä, jotka ovat menossa puheidensa perusteella Savonlinnaan ja vaihtavat Varkaudessa liikennöitsijää Suonsalonliikenteen. Ympärillä kuulee puhuttavan sellaisista paikkakunnista kuin Vieremä, Kiuruvesi, Leppävirta. Samankaltaisia paikkoja kuin omanikin. Mikkelin jälkeen alkaa kuulla puheita Helsingistä erilaisella nuotilla. Huomaan olevani ainut, joka on matkustanut näin pitkän matkan pohjoisesta etelään.

 

Bussi pysähtyy Vallilassa Kangasalantiellä, joka olisi entisen kotini välittömässä läheisyydessä. Liikennevaloissa Apteekin talon kohdalla katson ylöspäin viidennen kerroksen erkkeriin. Siinä asuu ystäväni, jonka luona olen myöskin majaillut monta kertaa. Jatkan matkaa päätepysäkille, Kamppiin, mistä minulle tulee aina mieleen Victoria stationin bussiasema Lontoossa. Karu, jääkylmä ja paljon ihmisiä.

Helsinkiin oli tullut jouluvalot

Helsinkiin oli tullut jouluvalot

En voi uskoa, että asun Helsingissä. Aina kun pysähdyn ajattelemaan asiaa, sydämeni käpristyy kummastelemaan asiaa. Ei meiltä päin lähdetty Helsinkiin. Helsinki tunnustikin aluksi erilaiselta, en halunnut jäädä sinne millään. Ihmiset, tavat ja puhe – kaikki oudoksutti. Nyt olen asunut täällä jo viisi vuotta, pieniä väliaikoja lukuunottamatta. Se silti jaksaa ihmetyttää aina. Kun kulkee presidentinlinnan ohitse tai jonkun kauniin ravintolan tulen aina ajatelleeksi, etten ikinä uskonut päätyväni tänne. En tiedä toisaalta mitä luulin. Ehkä jääväni Jyväskylään, jossa asuin edelliset viitisen vuotta. Elämä on niin sattumanvaraista.

Johkun ja Tintin koti, < 3

Johkun ja Tintin koti, < 3

Menen raitiovaunupysäkille ja nousen nelosratikkaan. Jään pois Töölönhallin kohdalla. Askeleeni ovat tänne tutut. Olen yöpynyt lukuisia öitä Tintin ja Johkun luona.  Heti oven avattuani kerron rinkkaongelmistani heille. XXL:n nettisivuilla on myytävänä Haltin sininen rinkka 65 L, 109 euroa. Olen myös katsellut yhtä tori.fi:n 95 e ja 70 l rinkkaa. En tiedä, kumman valitsisin. Johku sanoo, että valitse käytetty, Tintti komppaa kanssani sinisen rinkan kauneutta. Heistä ei ole siis kovinkaan paljon apua päätöksenteossani.

 

Maanantaina käyn kiertelemässä kauppoja. Olen arvioinut raitiovaunupysäkit väärin. Jään pois väärällä ja joudun kävelemään taaksepäin pysäkin verran. Erehdykseni vuoksi matkan varrella on paljon houkuttelevia liikkeitä. Ostan yhdestä niistä punaista luomiväriä ilman palettia ja mietin mihin voin laittaa sen, että se pysyisi ehjänä.  Käyn sovittamassa rinkkoja XXL liikkeessä ja Itersportissa. Sininen tarjouksessa ollut rinkka ei näyttänytkään todellisuudessa niin kauniilta. Oikeastaan se näyttää rumalta. Niin kuin monet asiat näyttävät, kun niistä tulee todellista. Sovin käytetyn rinkan myyjän kanssa tapaamisen ja näen hänet Kluuvin edustalla. Hän pudottaa antamani viisikymppisen setelin vahingossa roskakoriin. Se on meistä molemmista hassua ja nauramme sille hetken.

2016-11-21

Uusi rinkkani, Haltin Vertical 7, 70 L

 

Istun nelosratikassa tyhjän rinkan kanssa. Se kääntyy Kolmen sepän patsaan kohdalta oikealle. Sen kulman kohdalla olen kerran suudellut miestä, johon olin rakastunut. Kyytiin nousee nainen huskyn kanssa, jonka huomaan tuijottaman raitiovaunun takaosaan. Käännyn katsomaan ja huomaan, että siellä on koira. Koira ja sen omistajat ovat samat, jotka olivat eilen samassa raitiovaunussa kuin itsekin ja heistä toinen oli myös samassa linja-autossa. Mies kohdistaa katseeni minuun ja tiedän hänen tunnistaneen minut. Käännyn ja katselen ikkunasta ulos. Kuulen heidän puheensa vaikka raitiovaunussa on täyttä. Jään kisahallin kohdalla pois ja menen kauppaan. Ostan sieltä neljä olutta. Illalla pubivisailen kavereideni kanssa viimeistä kertaa ennen lähtöäni.  Ehkä joku kavereista huomaa, että minulla on uutta luomiväriä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *