22.11.2016 Odotus

 

Aamulla on päänsärky ja nukun pitkään. Kun nousen ylös, Tintti on lähtenyt jo jonnekin, en muista minne. Ehkä töihin? Vai tekemään väitöskirjaansa? Käyn suihkussa, pesen hampaat ja keitän kahvit. Kahvinkeitin on pesukoneessa ja minulta menee hetki ennen kuin saan koottua sen. Keitän vain itselleni, vaikka visamestareiden whatssappkeskustelusta huomaan, että myös Johku on viereisessä huoneessa hereillä.

 

Minulle tulee mieleen lapsuuteni aamut. Olen ehkä neljä tai viisi, mutta en voi olla sitä vanhempi, koska minä ja veljeni nukumme vielä samassa lastenhuoneessa. Minä nukun ovesta katsottuna vasemmalla ja veljeni oikealla puolella. Heräsin lähes aina aikaisemmin kuin hän. Minulla oli tapana venytellä kovaan ääneen, mistä veljeni ei tietenkään pitänyt. Tein sen kyllä tahallani. Halusin herättää hänet yninälläni, jotta voisimme mennä aamukahvin jälkeen katsomaan yhdessä lastenohjelmia ja mahdollisesti painia siinä välissä. Mutta veli halusi nukkua, aivan kuten äitikin. Perheenjäsenistä isä oli ollut jo kauaa hereillä, rantarakennuksessa tai järvellä. Niinpä jouduin katselemaan yksin lastenohjelmia. Lempipaikkani oli olohuoneen lattialla, metrin päässä televisioruudusta. Tällaisina aamuina sellaiset asiat tulevat mieleen, en tiedä miksi.

 

En osaa käyttää moccamasteria ja minusta tuntuu, että masterin mitta on vääränlainen. Kahvi maistuukin liian vahvalta. Olen juonut kahvia neljä vuotiaasta lähtien ja ainoa tauko tavassani  olin vaihto-opiskeluaikanani Cambridgessä, Englannissa. Painiskellessa moccamasterin kanssa tajuan, että tallaista se tulee olemaan seuraavat puoli vuotta. Taistelua uusien kahvinkeittimien kanssa. Toinen on suihku. Ne kaksi tuntuvat aina niin vaikeilta toiminnoilta vieraissa paikoissa.

Cambridgessä oli ihan asua.

Cambridge, vanhus ja koira

Kello kahden aikaan Johku lähtee kaupungille ja minä palautan viimeisen lainani Töölön kirjastoon. Kävelen lounaalle Tin Tin tangoon. Tintti vei minut sinne ensimäistä kertaa viitisen vuotta sitten. Söimme savulohisalaattia, ja otan sen nytkin. Lähtiessä pois minut ohittaa mies, jonka tunnistan välittömästi erääksi entisen työpaikkani kanta-asiakkaaksi. Hän katsoo minua ja tervehtii yllättyneesti hymyillen. Huomaan hänen seuraavan menoani vielä suojatien ohituksen jälkeen.

 

Loppupäivän kirjoitan ylös osoitteita, nettisivuja, bussivuoroja ja teen matkustusilmoituksen ulkoministeriöön. Luen Working Holidayihin liittyviä blogeja, mutta ne eivät tarjoa minulle mitään uutta tietoa. Aloitan pakkaamaan uutta rinkkaani. Se vaikuttaa hyvältä ja tilavalta. Anna tuo minulle loput tavarani ja sovimme tapaamisen huomeaamuksi kello kymmenen rautatieasemalle ja noudamme rahat.

 

Illalla Johku ja Tintti lähtevät teatteriin ja minä jään yksin. Alan haaveilemaan ja minulle tulee tarve lähteä kävelylle. Niin kuin aina, kun elän kuvitelmissani. Kuljen Töölön kirjaston ympäri samaa reittiä kuin päivällä. Tuijottelen talojen seiniin ja löydän mona paikkaa, joho on iskostettu laattoja joissa kerrotaan kuinka “Se ja se asui siinä ja siinä”. Ravintolan edustalla seisoo rykelmä ihmisiä. Naisilla on pitkät kauniit villakangastakit, värjätyt vaaleat hiukset ja kalliit korut. He näyttävät kuin olisivat eri maailmasta.

Töölössä, Runolassa asui kuuluisia ihmisiä

Töölössä, Runolassa asui kuuluisia ihmisiä

Töölön kirjaston vasen sivu on ikkunoita täynnä ja sinne näkyy sisälle. Tarkkailen hetken asiakkaita ja tajuan, että on sulkemisaika. Pian työntekijät pääsevät pois ja asiakkaat jatkamaan elämäänsä. Kierrän Sibeliuspuiston ja harkitsen meneväni viinilasilliselle lähiravintolaan.

 

Kännykkäni värisee viesteistä. Klikkaan vahingossa säätiedotusta ja huomaan sen yltävän jo ensi viikolle. Sunnuntaina tuulee ja on melkein kaksikymmentä astetta lämmintä. Mietin lentoemäntiä ja lentäjiä. Kuinkakohan pitkään he ovat jo tienneet, että ovat työvuorossa perjantaina 25.11. Milloin tuosta päivästä tuli muutakin kuin vain kaukainen numero. Ihan pian sekin on jo ohitse.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *