26.10.2016 Viimeinen

Illallinen

Illallinen

Seison viidennen kerroksen erkkerihuoneistossa ja katselen taivaanrannassa kytevää valoa. Sateen uhka leijuu ilmassa koko päivän, mutta huomenna Helsinki on jo pakkasella. Ylihuomenna kello viisi Pekingissä on neljä astetta lämmintä, Auclandissa 15. Sohvalle laitan pedin itselleni. Se on eri kuin eilen, eri kuin huomenna. Mietin kuinka monta on vielä edessä. Lakanat tuoksuvat puhtailta, käyttämättömiltä.

 

Sturenkadun ja Mäkelänkadun risteyksessä on neliskantikkain baareja, joiden edustalla näkee toisistaan erilaisia ihmisiä. Vallilan talot tuntuvat tutuilta, kuin vanha ystävä. Siltsu kaataa lasiin viiniä ja on sytyttänyt kynttilöitä. Aamulla naureskelimme ja sovitimme toistemme vaatteita. Ihan kuin olisi ollut yökylässä, pyjamat päällä kokopäivän, ilman rintaliivejä ja hiustenpesua. Päivä täynnä hupsutuksia ja tyttöjen juttuja. Kiipeämme Vallilan kalliolle, joissa kerran kesällä joimme pussikaljaa. Siellä katselimme kaukaa hohtavaa, katoavaa valoa.

 

Illallisen jälkeen Siltsu lähtee teatteriin ja pukee punaisen mekon päälle. Minä laitan punaista huulipunaa ja lähden toisen kaverin kanssa yksille. Sen jälkeen kiirehdin bussi numero 51. Vettä sataa tihuttain ja en saa selvää missä olen. Näinkö äkkiä sitä tulee vieraaksi menneelle ja sopeutuu nopeasti uuteen.

 

Annan luona mietin vielä kerran mitä otan mukaan. Pinkki kannettavani on hieno ja uusi ja upea, mutta vielä 16 tuuman näytöllään paljon tilaa ja huomiota. Paino on lähemmäksi kahta kuin yhtä, lähempänä kolmea kuin yhtä ja puolta. Lataan tablettini, katson tunnistaako se kamerani muistikorttia ja liitän sen telakkaan, jossa on näppäimistö. Elämä pyörii niin helposti koneen ja internetin ympärillä.  Kumman otan mukaan, kysyn jo kolmatta kertaa ja Anna hermostuu ja sanoo ristiriitaisesti tahallaan ärsyttääkseen minua.

 

En tiedä vieläkään.

 

Illalla nukkumaanmeneessä katson itseäni peilistä. Huulipuna on säilynyt, vaikken ole laittanut sitä moneen tuntiin. Petaan pedin ja laitan vesilasin lattialle sängyn viereen. Anna siirtää sen lattialta pois, huolehtii ettei se kaatuisi. Anna on tehnyt itselleen pedin lattialle. Haen kaulaliinan naulakosta. Sanon, että kurkkuni on edelleen kipeä, jo kolmatta viikkoa. Anna nauraa asusteelleni. Kello on yli puolen yön ja huomautan, että huomenna tähän aikaan olemme Pekingissä.

 

Ylihuomenna tähän aikaan alkaa uusi elämä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *