7.10.2016 Kohti Christchurcingia

Laivamatka kesti nelisen tuntia pohjoissaaresta eteläsaareen

Laivamatka kesti nelisen tuntia pohjoissaaresta eteläsaareen

 

Eteläsaarella ei kulje enää halpabussiyhtiöitä, mikä vaikeuttaa budjettimatkaamistamme. Mietimme liftaamista, ja sohvasurffausta. Pistämme usealle ihmiselle viestejä erilasille foorumeille: haemme sohvasurffauspaikkoja Chriscthurcista ja Pictonista. Haemme Wwooffaus ja Helpx paikkoja Greymouthista ja Queenstownista, jonne aiomme siirtyä joulukuun kymmenes. Olemme saaneet kaikkiin kyselyihimme sorry-no -vastaukset, ja se alentaa mieltä.

Toisaalta meillä molemmilla on edelleen rahaa säästössä emmekä juuri käytä sitä muuhun kuin asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan ja juomaan. Emme kummatkaan erikoisemmin harrasta shoppailua, vaikka minun pitäisi käydä ostamassa itseasiassa pari mekkoa koska unohdin kaksi lempimekkoani Aucklandiin Sarahin luokse. Hän lupasi toimittaa ne kyllä minulle kunhan asetun aloilleni, mutta siitä ei ole minkäänlaista varmuutta milloin se tapahtuu.

Vapaa-ajalla olemme käyneet taidenäyttelyissä ja museoissa. Täällä museoiden, kirjastojen ja muiden julkisten rakennuksien taso on aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Niihin laitetaan rahaa, ilmastointi toimii, arkkitehtuuri vaikuttaa ensisilmäykseltä järkevältä, toimivalta ja kauniilta. Museot ovat ilmaisia, joten ne ovat olleet hyvä lisä budjettimatkustamiseemme.

 

img_2386Pictonissa yövymme dormissa. Vasta päästyämme hostellin wi-fiin huomaamme, että molemmat henkilöt Pictonista, joille laitoimme viestiä sohvasurffauspaikasta olisivat hyväksyneet meidät luoksemme. Nyt on kuitenkin liian myöhäistä.

Seuraavana aamuna Lähdemme Chrischurchiin. Ilma on lämmin ja koestea. Vuoret muuttuvat jyrkemmiksi mitä etelämmäksi tulemme. Teillä on maatöitä alkumatkasta lähes parinkymmenenmetrin välein. En tiedä johtuuuko sekin maanjärityksistä, vai jokavuotisista tienparannustöistä. Bussikuski puhuu välillä mikkiin, mutta emme saa mitään selvää hänen aksentistaan. Kolmen tunnin päästä taivas aukeaa ja tulee ensimmäinen sade.

Bussimatka kestää yhdeksän tuntia eikä bussissa ole vessaa. Pysähdymme välillä kylien ravintoloissa. Tiet ovat mutkikkaat ja sateesta liukkaat. Maisemat henkeäsalpaavia.

Bussimatkan maisemat

Bussimatkan maisemat

4.12.2016 – 6.12.2016 Eteläsaari

15317995_10210409441571467_8001702755764875107_n

Aion ostaa tänään kannettavan. Minulla on matkassa tabletti, jossa on telakallinen näppäimistö, mutta eräänä päivänä Auckandissa se lakkasi toimimasta hetkellisesti ja se on toiminut muutoinkin hitaanlaisesti ja raskaasti.Joudun hoitamaan niin paljon koneella hoidettavia asioita. etten halua olla saman asian ääressä toistamiseen. Tabletti ei ole lähtökohtaisestikaan kovin laadukas, nopea tai reipas. Lisäksi kirjoitan kolmen viikon välein pakinaa sanomalehteen, joka vaatii toimivan koneen.

En silti kadu, etten ottanut vajaa vuoden vanhaa pinkkiä kannettavaa tietokonettani mukaan. Se olisi ollut liian painava ja senkin kunto on kyseenalainen: kaadoin kannettavan päälle kahvit puoli vuotta sitten ja olen pelännyt siitä lähtien, milloin se sattuisi rikkoutumaan. Silloin se suututti minua paljon. En ole ikinä ennen kaatanut mitään minkään päälle: paitsi teininä tietokoneen näppäimistön päälle Redcattiä, mutta siinä ei kärsinyt koko kone. Anna lupasi ottaa tabletin mukaansa Suomeen ja postittaa sen äidilleni.

Tietokoneeseen menee paljon rahaa ja alan huolehtimaan budjetistani. Anna haluaa käydä kirjakaupassa katsomassa postikortteja. Minä jään sohvalle istumaan jossa istun järkyttyneenä ostoksestani. Samalla tunnen kuinka maa järisee. Ikkunan vierellä mieskin huomaa sen ja kysyy minulta tunsinko minä sen ja nyökkään. Se menee ohi äkkiä eikä kukaan muu tunnu huomaavan mitään.

Airbnb kämppään saavuttuamme lataan Uuden-Seelannin kännykkäni. Hankin Aucklandissa Vodafone prepaid kännykkäliittymän vanhaan kännykkääni, jonne laitoin 20 dollaria. Annoin ikävä kyllä kännykkäni prepaidliittymineen olla datayhteydessä nettiin, joka kulutti tuon parikymppisen salamannopeasti. Täällä ei ole sellaisia asioita kuin unlimited data, vaan maksat minkä käytät. Täällä paikalliset kuluttavat kännykkäliittymään kuussa noin satasen vähintään. Vaikka nettiliittymät toimivat huonosti, Pohjoissaaren kaupungeilla on erinomainen ilmainen wi-fi verkosto. Erilaisten kännykkäliittymien Hotspotteja löytyy kadunkulmissa, jonne voi kunkin kännykkäliittymän omistava henkilö mennä dataamaan ilmaiseksi.

Illalla katselemme wooffauspaikkoja uudelta koneeltani. Olemme edenneet rivakkaan tahtiin. Se johtuu osaltaan siitä, ettemme ole saaneet vapaaehtoistyötä mistään, mikä olis vaatinut paikalleen asettumista eri tavalla. Olemme suunnitelleet etelä-saarelle siirtymistä huomiseksi. Se ei ole niin helppoa kuin aluksi luulin. Lauttamatka Cookin salmen yli maksaa satasen, emmekä pääse saman päivän aikana Chrischurchiin. Syynä on maanjäristyksien aiheuttamat tievauriot, jonka vuoksi joudumme kulkemaan mutkikkaampaa reittiä, joka vie eteläsaaren pohjoiskärestä 9 tuntia. Joudumme jäämään Pictoniin, pieneen Twin Peaksimaiseen kylään, kuten Anna asian kuvaili saavuttuamme sinne.

Lähdemme kohti eteläsaarta kuudes joulukuuta. Laivamatka kestää neljä tuntia ja se on upea. Tapaamme kannella pariskunnan, josta toinen kysyy olemmeko Suomesta. Hän on itse virolainen, mutta hänen miesystävänsä espanjalainen. Kerron, että tänään on Suomen itsenäisyyspäivä. Tunnemme ehkä jonkinlaista yhteyttä, olemmehan irrottautuneet aikoinamme samasta valtiosta. Jos kaikki olisi mennyt toisin, olisimme edelleen samaa maata.

He ovat autolla liikenteessä ja ovat kiertäneet joitakin luonnonpuistoja. He eivät näytä kovin puheliailta tai innokkailta, vaikka itse aloittivatkin keskustelun ja jätämme heidät rauhaan. Juomme vielä yhdet paikalliset oluet ennen kuin saavumme etelä-saarelle, alueelle jossa tuotetaan suuri osa uusiseelantilaisesta viinistä.

Nukkumaan menessä saan ystävältä viestin, jossa ikkunalaudalla on kaksi kynttilää ja minun tulee ikävä Suomea.

2.12.2016 – 3.12.2016 Rotorua, Wellington

Yöpaikkamme Aucklandissa, ystävällisen Sarahin luona

Yöpaikkamme Aucklandissa, ystävällisen Sarahin luona

img_2011

Aucklandin keskustaa

Aiemmat vastoinkäymiset ovat muuttuneet naurunaiheiksi. Ihmiset ovat olleet ystävällisiä. Julkisia vessoja ja jopa suihkuja on kaikkialla ja niitä siivotaan jatkuvasti. Ruokakaupoissa ja baareissa kysytään henkilöllisyystodistuksia. Henkilökortti tai kansainvälinen ajokortti eivät käy, enkä erään kerran saa ostettua viiniä. Joudun kantamaa passia mukana kaikkialle, mutta se ei hermostuta minua. Täällä on turvallista olla.

15317736_10210409655896825_3692022818956502576_n

Siiderin etiketti näyttää meikäläiseltä!

Lähdemme aamulla Manabussilla kohti Rotoruaa. Manabussi komeilee suomalaisen Onnibussin vaatteissa. Nettisivutkin ovat identtiset ja niiltä on helppo tilata liput. Anna on ihastunut kaikkeen tähän vehreyteen. Palmujen vierellä kasvaa saniaisia ja sellaisia kasveja joille meillä ei ole edes sanavarastoa. Vastapäätä komeilee kuusia, joita myydään joulukuusiksi.

Kierrämme Rotoruassa pienen reitin, jonka varrella on kuumia lähteitä, jotka pulppuavat kuin laava. Alueella haisee mädäntynyt kananmuna: vulkaanista rikkiä. Olemme tilanneet yöliput Wellingtoniin, ja bussi lähtee aamu yhdeltä. Hengailemme baareissa, mutta emme juo mitään. Olemme molemmat väsyneitä. Toissapäivänä menimme päiväunille kello kahdeksan illalla ja nukuimme vahingossa seuraavaan päivään kello seitsemään, peseytymättä ja päivävaatteet yllä.

Saavumme Wellingtoniin aamulla seitsemän tunnin matkan jälkeen. On lauantai ja kaikkialla on hiljaista. Kävelemme rautatieasemalta Infocenteriin. Käännymme väärään suuntaan kolmesti ja kahden kilometrin sijasta kävelemme kolme ja matkaan kuluu neljäkymmentäminuuttia.

 

15220131_10210381518033396_6303973867745991727_n

Wellingtonin kaupunki hurmasi meidät molemmat

Infopiste on remontissa ja vaihtanut paikkaansa. Olemme nääntyneitä emmekä jaksa suunnistaa uuteen infopisteeseen vaan istahdamme penkille. Tuntuu hyvältä lepuuttaa hartioita. Säädän rinkan hihnoja hieman paremmin istuviksi ja lähdemme rautatieasemalle, josta jatkamme matkaa lähiöön, josta oleme varanneet Airbnb yöpaikan, Johnssonvilleen. Väsymyksestä huolimatta olemme aamuisen seikkailumme myötä yhtä mieltä siitä, että Wellington on ihana kaupunki, emmekä malta odottaa, että pääsemme tutustumaan siihen.

 

15253553_10210402185710075_6965271024584553984_n

Tätä vehreyttä ei voi ylittää!

1.12.2016 Ensimmäinen

Peking

Peking

On aamu ja makaan Hillcristissä, Aucklandissa kaverini kaverin makuuhuoneessa, jossa meidän on vielä määrä olla yksi yö. On joulukuun ensimmäinen, suomessa vielä viime kuun viimeinen. Varasimme eilen yöbussin Rotoruan kautta Wellingtoniin ja aiomme olla maan pääkaupungissa muutaman yön. Tänään menemme Takapunaan, rannalle katselemaan tulivuoria, sulanutta laavaa ja merta. Marraskuussa päättyi kevät ja nyt lämpöä on yli kaksikymmentä astetta.

Matka on ollut pomppuinen ja värikäs. Lentomme peruuntumisen jälkeen jännitimme oikeastaan aika paljon sitä, miten tulevan pitää. Lento Helsinki-Vantaalta Arlandaan olikin myöhässä yli puolituntia mikä tarkoitti tunnin vaihtoajalla katastrofia. Lennon piti lähteä kaksikymmentä yli, olimme perillä 10 yli. Kukaan ei osannut sanoa mitään siitä odottaako kone vai ei, kehotettiin vain kiirehtimään minkä jaloistaan pääsi. Onni onnettomuudessa uutta reittimäistä ei tarvittu, vaan he odottivat meitä, joskin vastahakoisen tuntuisesti. Edessä oli 10 tunnin lento Pekingiin, jossa 14 tunnin odotus lentokentällä. Piipahdimme Tianmininaukiolla ja söimme luonaan lähiravintolassa. Palasimme takaisin kentälle, jossa odottelimme nuutuneina lentoamme. Edessä oli 12 tunnin lento Aucklandiin, Uuden-Seelannin isoimpaan kaupunkiin. Turvatarkastukset menivät hyvin, ja ihmiset olivat ystävällisiä. Saavuttuamme hakemaan laukkujamme vastassa oli yllätys tai sinänsä ei. Laukkuja ei tullutkaan.

 

 

Olemme edelleen, kolmatta päivää ilman laukkujamme. Siitä huolimatta Auckland on kaunis. Pieni, suuri kaupunki. Ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita. Kaikkialle on helppo mennä, mikään ei tunnu vaikealta. En ole ikinä ollut näin lähellä etelämannerta. iltaisin taivaalla näkyyy vain muutama tähti, tähtikuviot näkyvät pohjoisella puoliskolla.
Meren rannalla ihmiset tulivat kertomaan tulivuorten historiasta ja varoittelivat auringosta. Auringon laskiessa mietin kuinka se sama aurinko kääntyy nyt suomeen ja siellä alkaa kohta sarastaa aamu. Kotona huomaan kuinka Korkealta paistava aurinko poltti nenänpään kesän ensimmäisenä päivänä.

 

ps lisää kuvia tulossa myöhemmin …